Valosaaste vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin, mutta ei ole helppoa tietää, mikä on oikea valo mihinkin paikkaan – ja missä valossa ihmiset ja eläimet viihtyvät parhaiten. Tarvitsemme lisää tietoa, jotta voimme tehdä perusteltuja päätöksiä tulevaisuudessa.
Maria Nilsson Tengelin on fyysikko ja fotometrian ja radiometrian tutkija RISE-tutkimuslaitoksella (Research Institutes of Sweden). Hän työskentelee mm. valoon liittyvien mittausten ja tutkimusprojektien parissa, jotka muodostavat perustan ulkovalaistuksen standardeille ja ohjeille.
– Tietoa lisäämällä voimme tehdä harkitumpia päätöksiä. Kaikkiin tilanteisiin sopivia ratkaisuja ei ole, mutta vallitsevien olosuhteiden perusteella voimme löytää tien eteenpäin, Maria Nilsson Tengelin sanoo.
Maria Nilsson Tengelin, fyysikko ja tutkija RISE-tutkimuslaitoksella.
Huolelliset tutkimukset
Maria Nilsson Tengelin työskenteli yhdessä Gävlen yliopiston Annika Jägerbrandin ja yhdysvaltalaisen Penn State -yliopiston Alp Durmusin kanssa projektissa »Energiatehokas ulkovalaistus pienemmällä valosaasteella«. Projektissa rakennettiin testialue kävely- ja pyöräilyreitille luontokohteeseen Boråsin laitamille Etelä-Ruotsissa. Viikon aikana olemassa olevat valot sammutettiin ja tilalle pystytettiin tilapäiset pylväät Fagerhultin valaisimilla. Valaisimissa oli eri värilämpötiloja: neutraali valkoinen (3000K), lämmin valkoinen (2200K) ja oranssi (1800K).
Jokainen valaisin oli varustettu kahdella eri tyyppisellä optiikalla. Niistä toinen antoi laajan valonjaon ja toinen häikäisysuojatun valon, joka antoi valoa enemmän tielle ja tuskin lainkaan sivuille. Näin oli mahdollista tarkastella erilaisia värilämpötiloja sekä kapeaa ja leveää valonjakoa eri yhdistelmissä. Asennusta arvioitiin perinteisillä maanpäällisillä valaistusmittauksilla ja uudella menetelmällä, jossa valon leviämistä taivaalle ja kauemmaksi ympäristöön mitattiin dronella. Tutkimuksessa 56 ihmistä pyydettiin kävelemään tietä pitkin ja täyttämään kysely heidän kokemuksistaan valaistusympäristöstä eri valaistusasetuksilla.
Kuva on Simrishamnista, jossa Fagerhultin valaistus valaisee kaupunkia.
– Osallistujien piti muun muassa kertoa, mistä valaistuksesta he pitivät eniten ja olisivatko he valmiita tekemään henkilökohtaisia myönnytyksiä, jos siitä olisi hyötyä ympäristölle. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten valosaasteen määrää voidaan mitata luotettavasti ja miten voimme vähentää ulkovalaistuksen negatiivisia vaikutuksia ja tehdä samalla valaistusympäristöstä riittävän hyvän ihmisille, Maria Nilsson Tengelin kertoo.
Ehdoton enemmistö osallistujista piti enemmän valkoisesta valosta (2200K ja 3000K) ja vain hyvin pieni osa ilmaisi pitävänsä oranssista valosta. Kysyttäessä, voisivatko he hyväksyä muun valaistuksen ympäristö-/energiasyistä, kasvoi niiden prosenttiosuus, jotka voisivat ajatella oranssia valaistusta.
– Kenttäkoe osoitti, että 1800K heikentää näkyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja naisten mielestä ympäristö tuntui yleisesti vähemmän turvalliselta. Oranssin valon hyväksyntä kuitenkin kasvaa tiedettäessä, että ekologisiin vaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota.
"Kenttäkoe osoitti, että 1800K heikentää näkyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja naisten mielestä ympäristö tuntui yleisesti vähemmän turvalliselta. Oranssin valon hyväksyntä kuitenkin kasvaa tiedettäessä, että ekologisiin vaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota." Maria Nilsson Tengelin, RISE
Uusi mittausmenetelmä
Seuraava yhteistyöhanke koskee mittausmenetelmien jatkokehitystä. Tavoitteena on kehittää uusi menetelmä valohohteen arvioimiseen ja mittaamiseen suojelun arvoisissa kaupunkiympäristöissä ja vesistöissä.
– Tarkkailemme, millä pisteillä ja parametreilla ja kuinka monta mittausta on tehtävä, jotta valon ympäristövaikutusten arvioinnin tarkkuus ja luotettavuus voidaan varmistaa.
Hankkeen on myös tarkoitus määritellä, mitä standardiin pitäisi sisällyttää. Tällä hetkellä valoa mitataan keskittyen siihen, miten se täyttää tehtävänsä ihmisille – kulkuväylillä ja miten se heijastuu vastaantulevien ihmisten kasvoihin – ja niin, ettei se häikäise tai häiritse ympäristössä olevia ihmisiä. Hajavaloa ei kuitenkaan mitata geometrioilla ja tasoilla, jotka voivat olla tärkeitä eläimille ja kasveille. Nykypäivän standardit perustuvat ihmisten kokemiin raja-arvoihin, mutta uudet kynnysarvot on suhteutettava myös eläimiin ja luontoon.
– Useimmiten tavoitteet ovat hyvät, mutta meillä ei ole vielä tarpeeksi näyttöä voidaksemme kertoa, miten niitä tulisi mitata tai edes mihin niiden pitäisi liittyä. Ekologisia tutkimuksia tehdään vuosittain, mutta niitä ei useinkaan ole suunniteltu niin, että tuloksia voidaan käyttää valaistussuunnitteluun. Uusilla ohjeilla ja viimeistellyllä standardilla meillä olisi paremmat edellytykset, ja toivottavasti saisimme aikaan suuremman vaikutuksen, toteaa Maria Nilsson Tengelin lopuksi.
Tämä on toinen osa kolmesta Bioinclusive Lightning -valaistusta käsittelevästä artikkelisarjastamme. Seuraavalla kerralla tapaamme Fagerhultin ulkovalaistuksen tuotepäällikön Henrik Sandqvistin, joka kertoo, kuinka mukautamme valaistusratkaisumme vastaamaan niin ihmisten kuin eläintenkin tarpeita. Edellisen artikkelin löydät täältä.
Annika Jägerbrand (Gävlen Yliopisto), Maria Nilsson Tengelin (RISE) and Henrik Sandqvist (Fagerhult).
Hyvä valo — miten otamme ympäristön huomioon?
Bioinclusive Lightingilla huomioimme ympäristön ja sen, miten minimoimme valaistuksen vaikutusta siihen. Vastuullisen valaistuksen ytimessä on oikea valo oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Lue lisääAiheeseen liittyviä uutisia
Kun materiaalilla on väliä – Wrapped lisää uuden näkökulman kestävään valaistukseen
Maailmassa, jossa jokaisella materiaali- ja hiilidioksidigrammalla on merkitystä, Wrapped ei ole pelkästään valaisin – vaan kannanotto. Se on Fagerhultin tähän mennessä kestävin riippuvalaisin, eikä se syntynyt sattumalta.. Jokainen yksityiskohta, jokainen päätös, jokainen materiaali on valittu tarkoituksella. Kestävyys lähtee usein yksinkertaisesta kysymyksestä: Mistä se on valmistettu? Wrappedin kohdalla vastaus on kolmen materiaalin yhdistelmä, jossa kullakin on oma ympäristötarinansa. Solid board -kartonki: meille jo tuttu materiaali Fagerhultilla tutustuimme Solid board -kartonkiin ensimmäisen kerran vuonna 2021 Multilume Re:Thinkissä. Mutta Wrappedin kohdalla olemme vieneet ajatusta pidemmälle. Materiaali koostuu kolmikerroksisesta rakenteesta, jossa on 100 % kierrätetty ydin, uusiutuva FSC-sertifioitu pintakerros ja ohut suojaava muovikalvo. Kaiken kaikkiaan materiaali on 65 % kierrätettyä – ja sen CO₂-päästöt ovat 89 % pienemmät verrattuna neitseelliseen suulakepursotettuun alumiiniin. Kuvagalleria: Solid board -kartonki Wrapped on valmistettu orgaanisesta Solid board -kartongista, kierrätysalumiinista ja kuluttajakäytön jälkeisestä kierrätysmuovista. Muovin käyttö uudella tavalla ajateltuna Muovi on usein kuuma aihe kestävyyskeskusteluissa. Kaikki muovi ei kuitenkaan ole samanlaista. Wrappedissa käytetään kuluttajakäytön jälkeistä muovia: sellaista, joka on elänyt aiemmin, ehkä shampoopullona tai ruoka-astiana. Teollisuuden (pre-consumer) kierrätysmuovi on sitä vastoin erilaista, sillä se ei koskaan päässyt hyllyille asti. Lainaus: Josefin Carlsson Alumiini, jolla on menneisyys Wrappedin sisällä olevat kaksi rakenteellista tukea ovat valmistettu 100 % kierrätysalumiinista. Tämäkin materiaali on myös osa kiertotalousinfrastruktuuria – ja se on saattanut joskus jopa olla osa Notor-valaisinta. Neitseelliseen alumiiniin verrattuna tämä valinta vähentää päästöjä 83 %. Suunniteltu vähemmällä – rakennettu kestämään Kestävyys ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, mitä käytät – vaan sitä, kuinka paljon. Vain 900 mm pitkä Wrapped on lyhyempi kuin perinteinen 1200 mm riippuvalaisin. Pelkästään pienempi koko vähentää ilmastovaikutusta 25 % valaisimen valaistustehosta tinkimättä. Josefin Carlsson vertailee tuotteiden ilmastovaikutuksia Fagerhultin Experience Centressä Habossa. Wrappedin vaikutuksen ymmärtämiseksi on hyvä katsoa, mistä aloitimme. Vuonna 2021 neitseellisestä alumiinista valmistetun Notor 65:n ilmastovaikutus oli 34 kg CO₂e. Vuoteen 2024 mennessä luku oli laskenut 25 kg:aan CO₂e, kun alumiinista 75 % oli kierrätettyä. Nykyään Wrappedin CO₂e-päästöt ovat vain noin 12 kg. ”Se on kolmannes alkuperäisestä Notor 65:stä ja puolet nykyisestä versiosta, ja hiljainen vallankumous CO₂-kilogrammoina mitattuna”, Josefin Carlsson sanoo. Pitkän, arviolta 100 000 tunnin käyttöikänsä jälkeen Wrapped on valmis yhtä kestävään käytöstäpoistoon. Rakenteensa ansiosta se on helppo purkaa, ja jokainen materiaali on kierrätettävissä ja valmisteltu kiertotalouden seuraavaa lukua varten.
Ympyrä sulkeutuu – ja valaisimien elinkaari pitenee
Ajatus vanhojen valaisimien kunnostamisesta materiaalin ja energian säästämiseksi kasvaa. Joskus vanhentunut valaisin tarvitsee rakkautta ja insinööritaitoja loistaakseen jälleen kirkkaasti. Tapasimme Fagerhultin ReLight-tiimin Emma Hallmanin, Mathilda Hollin ja Andreas Ekslättin keskustellaksemme haasteista löytää ratkaisuja, jotka vievät vanhat valaimet tulevaisuuteen. Fagerhultilla työn kaikkiin osa-alueisiin on juurtunut syvälle innovaatiokulttuuri. Se kumpuaa mitä luultavammin perustajan Bertil Svenssonin ajatusmaailmasta ratkaista ongelmia joskus pieninkin keinoin – ja myös uteliaisuudesta ja omistautumisesta. Toisin kuin nykyään, kestävä kehitys ei ehkä aikanaan ollut mikään muotisana. Resurssien vastuullinen hyödyntäminen ja pyrkimys korkeaan laatuun ovat kuitenkin aina olleet Fagerhultin kulmakiviä. Nykyään uusi kiertotalousajattelu on kannustanut meitä haastamaan ajatteluamme ja saanut meidät tiedostamaan pitkäikäisten ratkaisujen tärkeyden. Fagerhultin Bespoke Lighting Solutions (BLS) -osasto on kehittänyt uniikkeja valaisimia ja mukautettuja ratkaisuja useiden vuosien ajan. Siksi vanhojen valaisimien kunnostaminen ja päivittäminen on meille tuttua. Kunnianhimo käyttää ja rakentaa uudelleen vanhoja valaisimia ilmastovaikutuksen pienentämiseksi on kuitenkin kasvanut ajan myötä. Tässä prosessissa tämän päivän kehitys nostaa eilisen suunnittelun ja teknologian vastaamaan huomisen vaatimuksia. Tarjous ReLight vanhoille valaisimille Fagerhultin ReLight-tiimille ei ole olemassa epätavallisia kysymyksiä tai mahdottomia ratkaisuja. He käsittelevät päivittäin Fagerhultin markkinoiden projekteihin erityisesti kehitettyjä valaistusratkaisuja koskevia tiedusteluja. Prosessi on monimutkainen, mutta ajan myötä he ovat oppineet, että jotkin projektit sopivat täydellisesti vanhojen valaisimien uudelleenkäyttöön uusiin investoimisen sijaan. ”Meille valaisimen ominaisuudet valaistusmukavuudessa, turvallisuudessa ja esteettisyydessä ovat jokaisen ReLight-projektin ytimessä. Laskemme myös perusteellisesti, voimmeko – ja missä määrin – vähentää valaisimen kokonaisilmastovaikutusta sen elinkaaren aikana. Jos kaikki nämä vaatimukset täyttyvät, alamme kehittää ja suunnitella uutta sarjaa”, Emma Hallman sanoo. ReLightilla on selkeä tahtotila säästää materiaaleja ja energiaa – ja tehdä työtä ympäristön eteen päivittämällä valaisimia. Kaikki vanhat valaisimet eivät kuitenkaan elä ikuisesti; jotkut ovat vanhentuneita ja ne on parempi kierrättää kuin kunnostaa. Img ”Meille valaisimen valaistuksen mukavuus, turvallisuus ja estetiikka ovat jokaisen ReLight-projektin ytimessä. Pyydettäessä laskemme myös, voimmeko – ja kuinka paljon – vähentää valaisimen kokonaisilmastovaikutusta sen elinkaaren aikana”, Emma Hallman sanoo. Fagerhultilla turvallisuus ja laatu ovat punaisia lankoja, jotka kulkevat läpi kaikkien tuotteiden. Eikä ReLight ole poikkeus. CE-merkintä ja testaus ovat keskeisiä tekijöitä koko prosessin ajan. ”Kokonaislaadun varmistamiseksi päivitetty valaisin on CE-merkitty kokonaisuudessaan ennen toimitusta. Haluamme myös tehdä asennuksesta paikan päällä sujuvaa ja nopeaa, ja uusi sarja on mahdollisimman lähellä täydellistä valaisinta”, Andreas Ekslätt sanoo.